On on.
Niinhän laulaa tuo Zen Cafekin.
Paitsi että arki itsessään on jo juhlaa,on kahden viikon sisään ollut esikoisen 9-vuotis synttärit, naapurin pojan 14-vuotis synttärit ja työväen oma Wappu. Tänään on juhlittu Äitejä heart

Esikoisen syntymäpäivät juhlittiin leffateatterissa. Kuuden kaverin voimin katsastettiin Lorax kera poppareiden. Kotiväelle  leipaisin pojan suurinta herkkua;porkkanakakkua,
päivänsankari kun ei ole koskaan ollut täytekakkujen ystävä.



Hyvän ystäväni poika täytti myös  vuosia Vappupäivänä, äsken vasta oli viisivuotias vipeltäjä ja nyt pitkä ja komea nuorimies ~ hänelle tein äidin tilauksesta yllätykseksi sinisen Angry Bird-kakun, jonka välistä löytyi mansikkamarmeladi ja dumle-mousse, kostutus pommacilla ja kuorrutus kermalla
.




Vappuna meillä herkuteltiin muunmuassa  valkoisella parsalla &  parman kinkulla kera  hollandaise-kastikeen (voin heti tunnustaa että kastikkeen ensimmäinen yritys ei mennyt kuten strömsössä,vaan kananmuna kypsyi liikaa. Uusi yritys ja edellisestä oppia ottaneena kastikeen seuraava versio onnistui mitä mainioimmin!) sekä  sitruunaisilla kampasimpukoilla kera pastan
Myös suklaiset mansikat upposivat juhlakansaan;niitä tehdään pian  uudestaan!

 


Toisen ystävän kakkutilaus tuli pikaisena;hänen ystävältään oli murtunut sääri,joka oli väriltään sininen ja teemaan sopivaa kakkua lähdettiin toteuttamaan. Tämän kakun välistä löytyi GeishaMousse ja vadelmamarmeladi. Kuorrutus vaniljarahkaisella kermalla.
Miten loistava idea ilahduttaa tapaturmaista kakulla!



Sittenpä oli vuorossa taasen omien poikasten hemmotteluiltapala. Ahvenanmaalaisia pannareita kookosmaidosta. Eli käytin pohjaan n. 5dl kookosmaitoa sekä tavalliseen maitoon tehdyn mannapuuron jämän (n.2-3dl), joukkoon lisäksi 3 munaa,suolaa,hunajaa, ja 4dl vehnäjauhoja.
Kookoksen rinnalle mansikka ei ajatustasolla noussut ykköseksi,vaan raikas persikka oli makukombona valloittava. Esikoinen kuvaili annosta nappisuorituksena,wink




Perjantaina juhlittiin äitejä ennakkoon ainakin päiväkodeissa.
Työpaikalleni tein 2 laktoositonta mansikka-vadelmakakkua. Täytteinä oli karhunvadelma-vadelmavaahto sekä vanilja-mansikkavaahto,kostutus pommacilla ja kuorrutus Valion laktoosittomalla vispikermalla.
Oman jälkikasvun päiväkodissa oli tarjolla sämpylää ja oman pojan tekemää suklaista kuivakakkua heart



Itse äitienpäivä viikonloppuna oma jälkikasvuni lähti viettämään viikonloppua mummille ja isomummolle ja minä jäin kotiin mitäpä muuta kuin siivoamaan. Ajattelinkin kokeilla siivousta,kuten työkaverin mies sitä toteuttaa;kera viinilasillisen. Ja kylläpä se olikin heti paljon rennompaa ja mukavamapaa ;)




Lauantaina kokkasin itselleni pastan seuraksi sinisimpukkakastiketta, johon kalttasin ja murskasin 4 tomaattia, Lisäsin joukkoon noin desin kookosmaitoa, puolikkaan kuutioidun chilin, 2 valkosipulin kynttä kuutioituna, pippuria,suolaa,hunajaa,limen mehua ja basilikaa.
Oli niin herkkua,että teen ensi viikolla sinisimpukkakeittoa saman idean pohjalta!
(Voi taivas, että on tylsää kokata vain itselleen..tai nautiskella ruoasta ilman seuraa!!)



Omat muruset sain syliin sunnuntaina iltapuolella, ja sen perinteisen aamiaisen sijaan panostettiin iltapalaan; tehtiin yhdessä munakasrulla.
Täytteenä oli 400g jauhelihaa, 3 valkosipulin kynttä, 1rkl lihafondia, balsamiviinietikkaa,hunajaa, 1 prk medium-salsaa, 100g valkosipulituorejuustoa. Namskis.



Pienelle äiti on ihanan lämmin,
aamuisin sytyttää auringon ja
illaksi kuunvalon.

Kun lapsi lähtee maailmaa kohden
... kohotellen kömpelösti siipiään,
äiti seisoo ylpeänä vierellä,
pöyhistelee untuvat ja sanoo:
”Minä tiedän, että sinua kannetaan.”

...
Jossakin ihon alla
menee näkymätön köysi,
jonka olemassa olo vapauttaa lapsen.
Varmuus se on siitä, että äidillä on aina syli, aurinko ja kuunvalo.


 
Ihanaa äitienpäivää,hukkukoon äidit suukkoihin tänään niin kuin joka päivä,sillä joka päivä on rakkauden täyteinen ♥

Ilman lapsia ei elämällä olisi merkitystä eikä sisältöä. Lapsien myötä kaikella on merkitystä ja elämä tuntuu elämisen arvoiselta. En päivääkään vaihtaisi pois,en ensimmäistäkään itkupotkuraivaria onnen kikatuksista ja hellyydenosoituksista puhumattakaan.. ja toivon,että näitä päiviä riittää pitkään,kun saan nähdä lasteni varttuvan. Rakastan niin ettei rakkauden määrälle ole sanoja. Tiedän olevani onnekas!


Ainiin! Kakkuni on mukana Maku-lehden kakkukilpailun semifinaalissa. 4. rivi ja toinen oikealta on minun Geishani;  Sitä voi äänestää
täällä! Kiitos äänestäsi jo etukäteen heart