Kolmen pojan kanssa elo ei totisesti aina ole Strömssöötä, varsinkaan kun poikaset mutustelee mun karkit salaa :)
Yleensä jonkun pojan suklainen kalenteri löytyy sängyn alta joulukuun ensimmäisinä päivinä - jommankumman veljistä syömänä.. Männä viikolla pikkuhiljaa mariskooli tyhjeni mun lapsuusmuistojeni oukkidoukki-salmiakeista, joita olin ostanut varmuusvarastoon siltä, jos niitä joskus tekee mieli. (Lapsuuteni kesälomat alkoi aina matkalla mummulaan, Aku Ankan taskukirjalla ja ruskealla paperipussillisella oukkudoukkeja - golden memories*)
Noh tällä kertaa mentiin pykälää pidemmälle..ystäväiseni tilasi ameriikasta asti KitKat-suklaita rippikakkuun, noita kun ei harmistukseksi Suomen kamaralta saa. Kuinkas ollakkaan, löysin sieltä täältä karkkipapereita; pojat oli "vahingossa" pistelleet niitä menenemään niin huolella, että itse kauhistelin riittävätkö nuo enää edes kakun ympärille - onneksi ennen juhlia oli päivä Tallinnassa-risteily - risteilyn pääagendaksi muodostui "etsi ja löydä KitKat". Voi sitä riemua; mahdoin mä näyttää hölmöltä aikuisena ihmisenä karkkihyllyllä, kun Rimissä riemusta kiljahtelin ja tasajalkaa pompahtelin suklaita löytäessäni. Oli äidin ja poikien persukset pelastettu :)
Päivän kakuissa porsaat kylpivät suklaisessa mutakylvyssä (KitKatien avustuksella paljussa).
Klassinen prinsessakakku muuntautui prinssikakuksi kätkien sisäänsä sitruunaisen valkosuklaamoussen.
Suolaisina kakkuina juhlassa edustivat vegevoikkari, joka kätki sisälleen vuohenjuustoa, sekä surf'nturf-voikkari porolla ja ravuilla täytettynä.
Onnea Tubelle naimaluvasta <3
Perjantain ja lauantain kuumeilun jälkeen selvisin tästäkin kunnialla, joten nyt keitän kahvia ja mutustelen yhden KitKatin - Have a Break, Have a KitKat.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.