Perinteet, ne jotka ravitsee sielua eniten..tekee onnelliseksi. Niistä pitää pitää kiinni kynsin ja hampain, hellästi ja rakkaudella.
Viime lauantaina me kalastukseen hurahtaneet olimme ensimmäistä kertaa viettämässä Helsingin vanhankaupunginkoskella Koskipäivää. Päivä on lapsille suunnattu kalastus"kilpailu", jossa on toki myös muuta oheistoimintaa; oli pellejä, oli lohimaistiaisia, tarkkuusheittoa ja perho-opastusta, kalastuskojuja jos jonkinlaisia sekä kalan fileointi opastusta. Myös tekniikkamuseoon sai käydä tutustumassa ilman kuluja.
Suvantoon kipataan 1000 kalaa ja lapset 3:ssa ikäsarjassa saavat niitä sitten 1,5 tuntia onkia - kaikkien koukkuun kala ei kuitenkaan nappaa, joten paikka kannattaa valita huolella. Helsingin kaupunki tarjoaa lapsille sekä onget että madot - ja onget saa omakseen. Hienoutta! Kalastajia on, kuten arvata saattaa, satoja, ja siellä sitten ollaan kuin sillit suolassa ja siimat solmussa. Elämys on kuitenkin hieno ja tästä tulee säiden sallimissa puitteissa meille perinnepäivä. Saalista saaneet palkitaan; Rapala ja HongKong olivat paikalla hyvin edustettuina.
Viiden tunnin happihyppelystä porukka oli luonnollisesti aivan poikki.. muttei niin poikki etteikö oltaisi hypätty linja-autoon ja suunnattu siskon luo.
Siskon luona on aina yhtä mukava viettää iltaa yhdessä saunoen ja ruokaa laittaen. Lankomies oli kalastanut komean kuhan, jonka minä sain kunnian paistaa. Lankomies itse hääräsi grillin ääressä valmistaen alkuruoaksi seepiamustekalaa ja ravunpyrstöjä - nehän maistui kera valkosipuli aiolin ja valkoisen viinin.
Sisko teki tattirisoton, minä maustoin ja leivitin kuhan ennen kuin iskin sen pannulle voihin tirisemään; ensimmäinen paistamani kuha ikinä ja kypsyys oli kyllä onnistunut. Asettelin annoksen lautaselle ja pakkomielteiseen tapaani räpsin kuvia ennen kuin antauduin nautinnolle. Kokonaisuus ratkaisee ja sehän oli kerrassaan herkullinen - valkoviinin kera nautittiin tämäkin.
Nämä kokkausillat siskon luona on kyllä jotain, mistä en luovu ikinä. Ne ravitsee kehoa ja mieltä. Tehdä ruokaa yhdessä, jutella, nauraa ja syödä yhdessä.. se on pala taivasta. Muuttukoon vuodet ja elämäntilanteet, tämä on jotain mistä pidetään kiinni.
Suomen koripallomaajoukkueen edesottamuksiakin seurattiin sivusilmällä kera samppanjan.. mutta tyttöjen jutut jyräsi yli; lasiin kaadettiin gin tonicia ja isosisko koitti mallata itseään pikkusiskon vaatteisiin, huulipunia sudittiin naamariin ja youtube soi levyraatina vuorotellen biisejä valiten; Planet Funk - Chase the Sun ja me oltiin niin palattu nuoruusvuosiimme.
Kiitos ihanasta illasta, yön pikkutunneista ja aamiaisesta - hetken aikaa sitä tunsi taas elävänsä arkisen oravanpyörän ulottumattomissa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.