Niin, sitähän tämä kaikki on,iloineen ja suruineen  - vain elämää! 

Juicekin lauloi aikoinaan, ettei elämästä selviä hengissä, eli parempi vaan kääntää surut iloiksi ja etsiä niitä hyviä puolia.

Elämä tarjoaa lapiokaupalla kuraa, mutta se ken ne kääntää riemuvoitoksi, on arjen - ja elämänsä todellinen sankari.


Viikko sitten olin viettämässä lapsivapaata perjantai-iltaa siskon luona. Perinteisiin kuuluu saunaa, parasta seuraa ja keskustelua, hyvää ruokaa. Lisäksi sisko koukutti mut hyvän mielen tv-formaattiin "Vain elämää". Harvoin katson telkkaria, mutta kyllä se sielua puhdisti, kun parkui skumppalasin takana hienojen suomalaisartistien toinen toistaan hienompia tulkintoja. Ruokapöytää koristi pizzat ja fondue.

Iltaa olisi voinut jatkaa pidempänkin, mutta viimeisellä bussilla kotiin ja valmiiksi täytetyn kakun koristeluun: 2-vuotiaalle prinsessalle matkasi Pikku Myy-kakku sitruuna-valkosuklaamoussella täytettynä.

                                           947145_10204557179517019_812347391978680

Jotkut pelkäävät hirveesti vettä
ja lapsia taas jotkut muut.
Toiset pelkäävät yötä niin että
ihan loksuttaa hampaat ja luut.
Tämä tyttö ei väistä tai pelkää missään.
Hän juhlii ja riehuu tai on ikävissään.
Hän siitä niin tykkää ja siinä on syy.
Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy. 
Jotkut inhoovat siivoamista
ja joiltakin taas pesu jää.
Toiset ei tykkää onnellisista,
joku itseään taas häpeää.
Tämä tyttö ei väistä tai pelkää missään.
Hän juhlii ja riehuu tai on ikävissään.
Hän siitä niin tykkää ja siinä on syy.
Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy.

Jonkun mieltä taas kaikki vain kaivaa
ja toisilla kiire taas on.
Huolet joillakin vatsaa taas vaivaa,
nauru joillekin tuntematon.
Tämä tyttö ei väistä tai pelkää missään.
Hän juhlii ja riehuu tai on ikävissään.
Hän siitä niin tykkää ja siinä on syy.
Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy.


             1656042_10204557184757150_77802754504415   10505419_10204557186357190_5721142561617

Viime keskiviikkona olikin sitten oman rakkaan kuopukseni 7-vuotis syntymäpäivä. Sanoiksi en osaa pukea, miten onnekas olen saadessani olla kolmen ihanan pojan äiti. Rakkaus tekee mut rikkaaksi <3

                             10606615_10204595911925305_3542650978080

Joka päivä kun katson sinua, olen pakahtua rakkaudesta.
Sinun eleesi, ilmeesi, luonteenpiirteesi. Ne kaikki ovat minulle erityisiä, vailla vertaansa.
Joskus en meinaa uskoa, että olen todella saanut aikaan jotain noin kaunista ja täydellistä.
Minun rakas pieni poikani.

Toivoisin, että osaisin kasvattaa sinut hyvin.
Toivoisin, että sinusta tulisi hieno ihminen.
Toivoisin, että uskaltaisit aina pysyä yhtä herkkänä, mutta olisit kuitenkin tarpeeksi vahva ottamaan vastaan ne elämän pakolliset kolhutkin.

Haluaisin antaa sinulle kaiken, mutta en lelliä kuitenkaan pilalle.
Haluaisin, että sinulla olisi enemmän kuin mitä minulla oli, vaikka minullakin oli paljon.
Haluaisin, että saat paljon kauniita muistoja . Onnellisen elämän.
Toivoisin, että tunnet aina olevasi rakastettu. Veljiesi kanssa olette ne tärkeimmät asiat elämässäni, vaikka mitä tapahtuisi. Rakastan teitä jokaisena päivänänne, jokaisena hetkenä - keskellä kiukun ja keskellä naurun.

Ennen kaikkea haluaisin, että olisit onnellinen, vaikka kaikkien täytyy välillä olla myös vähän onnettomiakin.
Minun suurin onneni on nähdä teidät hymyilemässä, onnellisina, huolettomina.
Minun pieninä lapsina.
Haluaisin, että joku vain kertoisi minulle, että sinä tulet pärjäämään elämässä.

Haluaisin nähdä tulevaisuuteen, nähdä sinut silloinkin yhtä iloisena,
silmissäsi tuo tuttu tuike.
Mietin, mikähän sinusta tulee isona. 
Haluaisin tietää mitä mielessäsi liikkuu, kun nuo silmäsi painuvat päivän päätteeksi kiinni
ja hengityksesi muuttuu tasaiseksi tuhinaksi.
Haluaisin nähdä unelmasi ja mahdolliset murheesi.
Haluaisin vain jäädä siihen viereesi.

Toivoisin, että katsot minua aina samalla lailla kuin nyt; tuolla on turva
Toivoisin, että sinullekin tulisi aina ikävä kun olemme erossa.
Lupaathan pitää minulle aina erityisen paikan siellä sydämessäsi.

Haluaisin antaa sinulle hyviä ja viisaita neuvoja, mutta joskus tuntuu ettei minullakaan niitä ole. Haluaisin, että uskaltaisit unelmoida isosti, sillä minä tiedän, että sinusta voi tulla ihan mitä tahansa, ihan mitä itse haluat. Äläkä anna kenenkään koskaan uskotella sinulle muuta.

Aamu aloitettiin yllätyskakulla (jonka täytin ja koristelin yön pimeinä tunteina) ja fantaa skumppalaseissa kilistelemällä; kaveri synttärit on tulevana viikonloppuna :)

                                              10690030_10204595912245313_9301561143463

Perjantain koittaessa pojat paineli mummilaan viikonloppua viettämään, minä singahdin rapujuhliin siskon luo; taas odotti perinteinen perjantaisauna ja herkuista notkuvat pöydät; skumppa, Vain elämää, rapulaulut..ja iltaahan jatkettiin aamuyön tunneille tanssahdellen. Oli niin terapeuttista että; kaiken arjen kiireen ja stressin keskellä siskon kanssa velat muuttuu saatavaksi ja elämä on juhlaa..edes sen pienen hetken. Niin paljon kun sitä lapsena tapeltiinkin, aikuisena sisarusten arvon ymmärtää ihan toisella tavalla. Mä en edes osaa kuvitella, mitä mä olisin ilman siskoa; sisko on mun voimani, uskoni, toivoni - vaikeinakin hetkinä. Silloin kun eniten ahdistaa, on joku johon voin täysin luottaa. Silloin kun tekee täydellisen epärationaalisia ratkaisuja, hän ei tuomitse. Silloin kun haluaa nauraa, tuntea elävänsä ja tanssia aamuun asti - riemu moninkertaistuu.


        10645123_10204644434898349_4430242780651     10678719_10204644435698369_1770844342670 

               10678679_10204644436138380_8836808897744    10698555_10204644435058353_3877372921617

Lankomies  taikoi herkut nenän eteen, kun me tytöt saunottiin, naurettiin, itkettiin ja puuteroitiin neniä; kuten yllä mainitsin, rapuja opin kuorimaan ja ihan jopa nauttimaan niiden suolestamisesta..ennen kaikkea siis siitä alkukantaisesta syömisestä. Juomalaulut oli hauskoja ja tutussa seurassa ei äänijänteitään tarvinnut häpeillä -tästä(kin) täytyy tehdä jokasyksyinen perinne!

Pääruoaksi oli hevosen mureaa ja maukasta pihviä kera lankomiehen bravuurin;aurajuustoisen purjo-perunalaatikon. Navat ja naiset kiittää!

Tämän viikonlopun jälkeen jaksoi kevyesti taas hypätä arjen oravan pyörään, johon kuuluu siis juoksemista ja singahtelua moneen suuntaan. Ruuhkavuosille ei löydy urbaanista sanakirjastakaan vertaistaan suomennosta.  Sitä ei kaikki tunnu ymmärtävän, miten kiireistä lapsiperheen arki on - eikä musta tunnu mielekkäältä sitä selitellä ja anteeksi pyydellä. Kiireet loppuu ehkä silloin, kun lapset muuttaa pois kotoa - siihen asti mä juoksen. Vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja - välillä mietin, että mitä jos niitä olisikin enemmän, mutta mahtaisiko sitä sittenkään jaksaa juosta montaa tuntia pidempään per päivä ;). Mä en valita, joten toivon että muut edes yrittää ymmärtää.

Muutaman rakkaan ihmisen kanssa olen joutunut viime aikoina näistä ja muista asioista vääntämään - ja se on äärettömän raskasta riidellä rakkaan ihmisen kanssa täysin naurettavista asioista - koitetaan siis keskittyä hyvään ja kerätä voimia; kaikilla meillä on huolemme ja ongelmamme, mutta kenenkään tehtävä ei ole tehdä toisen taakasta raskaampaa.

Kuunneltuani aikani kiukkua, jota en ansaitse, hain kaupasta iltapalaksi niin ison pussin irtokarkkia, että olisi samalla retkellä pitänyt ostaa isommat farkut! Aivan sama. Hiilaripöhnä. Sokerihumala. Tulee tarpeeseen. Maistuu hyvältä. Suu hymyilee. Mun karkkipäivä. Ni! Itseppä käyn kipeän vatsani viereen nukkumaan :)

Aurinkoista viikkoa teille - hymyilkää ja muistakaa etsiä jokaisesta päivästä jotain aurinkoista - vaikka taivaalta sataisikin vettä syysviimalla kuorrutettuna. Elämä on hyvä, tässä ja nyt. Ja jos johonkin on tyytymätön, sen voi muuttaa haluamakseen.  Don't try, just surrender and living will be easy!