Huh miten tämä joulukuu juoksee, sehän ihan lentää - joulu on kohta ihan oikeasti jo ovella.

Ensin mietin, että aloitanpa tänä vuonna lahjahankinnat poikkeuksellisen viimetipassa, kunnes marraskuun vimosena viikonloppuna huomasin, että olenpa ostanutkin jo melkein kaikki. Pitää siis kutinsa, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tämä vuosi taitaakin olla viimeinen, kun meillä vielä nuorimmat uskovat joulupukkiin.

Ensimmäiset glögit (Blossa 2014 todettu kelpoiseksi) on keitelty ja lahjat paketoitu. Spotifysta löytyy sopivia soittolistoja fiilistelyhetkiin; musiikkia lapsille ja aikuisille.Itse rakastuin suuresti Piano Joulu Suomessa - albumiin, jossa joululaulut kaikuvat jazzahtavasti instrumentaaleina ilmoille ja istuu täydellisesti mun näköiseen jouluun :)

Lumi olisi mukavaa kaiken tämän harmauden keskelle - tai edes pilkahdus aurinkoa, mutta onneksi joulun koristelussa valot esittelevät suurta osaa. Ensimmäisenä adventtina kaivoin meidän joulukoristeet esille ja laitoin paikoilleen. Joulu ei ole lahjat eikä suuret hankinietokset - se on tunne sisällä, tunne kun kiire on pois ja ajasta voi nauttia rakkaiden kanssa.

Tänä vuonna lasten  opettajia (joita on yhteensä siis 5kpl) muistetaan pastalla ja villasukilla. Joulu on herkuttelun ja sokerin suurkulutusjuhlaa, joten ajattelin suosiolla jättää makeat pois lahjasta. Sen sijaan valitsin pastan, josta kinkun sulattelun alettua voi valmistaa vaikka salaattia. Sukat tehtiin opettajien lempiväreistä, jotka salapoliisitontut (poikaset) tiedustelivat jo hyvissä ajoin, kuten jalan koonkin :)

Ja loppukevennykseksi: jos se piparkakkutalo menee aivan pipariksi, niin ei muuta kuin dinosaurus, transformers-figuuri tai vaikkapa kaivinkone viereen :)

Huomenna alkava uusi viikko tuo mukanaan  jouluruokamisailut ja hankinnat. Jotta joulussa on suurta ruokajuhlan tuntua sen sijaan, että pitää syödä jotain mistä ei pidä, kysyin jokaiselta poikaselta, mitä ehdottomasti joulupöytään haluaa. Esikoinen halusi pihviä. Saatiin kunnon naurut koko porukka, kun totesin, että sikäli mikäli puolikas possun pylly on sinun mielestä pihvi niin saamasi pitää - ja kinkkuahan poika meinasi. Keskimmäinen toivoo lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikkoa. Hän ei ole suuri lihan ystävä.. ja harvinainen lapsi siinä mielessä, että pyytää monen ikäisensä inhokkia, lanttua pöytään. Kuopus puolestaan rakastaa kaloja, niitä tehdään ehdottomasti enemmän kuin viime vuonna; ainakin 2 lohta graavataan itse tällä kertaa. Äiti tuo perinteisesti joululahjaksi savustettua kalkkunaa - älyttömän hyvää.Ja mulle jäi selvästi jälkkäriosuuden valinta; mennään perinteisellä jouluhalolla :)

Mutta jostain pitää aloittaa; ensimmäisenä tehdään piparit ja laatikot - huomenna  :)

Herkullista ja huoletonta joulunalusaikaa <3