Pojilla on tiistaisin salibandytreenit ja viime viikolla jo totesin poikien olevan aivan poikki koulupäivien päätteeksi. Treenit sujuu ihan suvereenisti, sillä se on kivaa hommaa, mutta turboväsy iskee välittömästi treenien jälkeen; takapenkki on yhtä itkua mitä uskomattomimmista syistä. Käytännön toimivuuden kannalta siis iltapalan pitäisi olla jääkaapissa valmiina odottamassa väsyneitä treenaajia. PITÄISI.

                                     1231302_10201677437525269_1502938717_n-n

Niinpä vaan olin tänään illlemmassa vuorossa töissä todetakseni, että jääkaapissa ei ole mitään iltapalan tynkääkään odottamassa, vaan kaupan kautta tie on kotiin vievä. Puoli yhdeksältä tarvitaan jotain tuhdimpaa, sillä treeneihin asti ollaan eletty välipaloilla. Viime viikolla keittelin mannapuuron, tänään vuorossa oli Chili con Carne. Eipä tuossakaan nekku kauaa tuhissut ja yhdeksältä oli pojat jo pehkuissa masut täynnä.  Ehkäpä ensi viikolla muistan, että tiistai-iltana ruoka on odottamassa meitä valmiina jääkaapissa, jos ei muuten niin iltaa rauhoittamassa :)

                              528183_10201818416369652_716957548_n-nor

Ja mitä tulee ruokakuvailuun..Minun lapsille se on jo tuttua huttua; äiti kuvaa annosta, kunnes kuvakulma ja valotus miellyttää. Lapset saavat iskeä lusikkansa soppaan hetimiten, kun kuva on otettu - nykyään siihen ei montaakaan sekuntia vierähdä. Murua varoitin tästä harrastuksestani jo alkutaipaleella, ja kehoitin häntä huomauttamaan jos ja kun se alkaa ärsyttää; toisia ruoka-annosten kuvaaminen ja postaaminen  ottaa päähän, toisia taas ne ei haittaa laisinkaan, vaan ne pikemminkin herauttaa veden kielelle. Eräs lehti kirjoitti, miten ruokakuvaajat ovat saaneet tukea tiedemiehiltä ja ruokakuvaamista verrataan  nykyajan ruokarukoukseksi; Minnesotalaisen yliopiston tiedemiehet ovat sitä mieltä, että pienet rutiinit, olkoonkin sitten kuvaamista tai rukoilua, ennen ruokailua saavat annoksen maistumaan paremmalta :)

Herkullista alkanutta viikkoa!!