Borta Bra ~ Hemma Bäst 
matkan kohokohtana kolmen ruokalajin illallinen kahdella jälkiruoalla

Oli kyllä ihana reissu kaikin puolin, vaikka matkaa varjosti oma sairaus. Flunssa on äitynyt
keuhkoputkentulehdukseksi ja rintalastan alusta on todella kipeä.

Perjantaina oletimme pääsevämme laivaan klo 15, mutta laivaan pääsikin vasta klo 16.30.
Näin ollen keräsimme rusketusraitoja terminaalin edustalla kaksi tuntia. Onneksi sää oli mielettömän upea,kesäinen.

Laivaan päästyämme oli alkudrinksujen kohotuksen aika; Thai Mojito
Ihanan raikas drinkki pitää sisällään tummaa rommia, kookosta, blue curacaota, limeä ja minttua.

Kello viiden kattaus oli jo matkaa varatessa täynnä,joten pöydät oli varattu ilta yhdeksän kattaukseen. Aistiherkkänä ihmisenä häiriötekijöitä löytyi runsaasti, eli en saanut ihan toivomaani ruokailuelämystä. Mieleeni jäi vain se, että pääruoan kala oli maukasta.
Ympäriltä löytyi vahvasti päihtyneitä ihmisiä, jotka lauloivat, väänsivät kangasservetistä korvia päähän..ja keskustelivat muuten vaan mölytasolla.

Alkuruoaksi tilasin friteerattuja Skagenin merirapuja kera shamppanjan. Noh, tuota shamppista ei minulle asti koskaan tullut, mutta laskuttaa meinattiin kyllä.

            

Pääruoaksi tilasin Kasvatettua Sampea Varkaudesta sekä laivan valkoviinin. Kala oli hyvää,kuten myös viini. Perunamuusi ei oiken maistunut itsekseen millekkään.
        

Jälkiruoaksi oli hunajapaistettua omenapiirakkaa vaniljajäätelöllä.
Maku oli lähellä Omenapaistosta ja koostumuskin oli hiukan kitalakeen tarttuva.

          

Plussat meni kuitenkin täysin sydämelliseen asiakaspalveluun; heillä oli kovasti paljon töitä ja olivat aidosti pahoillaan sattuneista kömmähdyksistä. Hyvityksenä saimme kahvit ja juomat veloituksetta.

Seuraavaan aamuun herätessä edellisilta lähinnä nauratti. Eikä minulla ollut edelleenkään kuin Paula Koivuniemen tapainen raspiääni. Meriaamiainen on sekin kuitenkin aina seikkailu; aamiainen valmiiksi katettuna maistuu.
Tukevan aamiaisen jälkeen olikin  sitten valmis vastaanottamaan kesäisen Tukholman.

Kävelymatka Vanhaan Kaupunkiin ja tutkimusmatkailua paikkoihin, joissa ei ennen ollut piipahtanut: Esimerkiksi suurkirkkoon pääsi tututstumaan 4e:lla.

Jätskiä piti tietysti ostaa kaupasta, selaista mitä ei meiltä Suomesta saa,makuja löytyi mielikuvituksen ollessa rajana, esimerkiksi bubble gum ja kiivi..ja tarttuipa matkaan karkkipussikin, jota ei meiltä löydy. Näillä eväillä lisää vaeltelua.
Tukholma on mielestäni aina niin elävä ja tyylikäs. Ihmiset ovat vaan niin huolitellusti huolimattomiakin.

Suurtorin kulmassa aukeni lounasaikaan italialainen ravintola Mustat Lampaat. Juomatauko; muille limukkaa ja minulle lasi punaviiniä. Terassilla auringossa elämys oli jo itsessään täydellinen, mutta viereiseen pöytään istahti neljä komistusta naapuriterassilta ja  he suosittelivat meille ravintolan pizzoja;ne ovat täällä kuulemma erityisen hyviä. Enpä olisi toden totta voinut uskoa, että kranttujeni valitsema kinkkupizza voi olla niin maukasta,makuelämys oli vertaansa vailla ja ensi kerralla testaan myös pastoja. Sisätilat olivat tunnelmalliset tiiliseinineen ja kynttilöineen,mutta me nautittiin ruokamme terassilla.
Olin myös positiivisesti yllättynyt, miten sujuvasti sitä ruotsia tulikaan puhuttua. Hieno kieli ja innostava kokemus saada käyttää sitä melkein sydämensä kyllyydestä.

Sitten oli taas aika suunnata laivaan,matkalta nappasin vielä Oriental Latten (kanelilla ja kardemummalla), sillä laivan kahvi on vaan ihan kaameaa kuraa.

           

Tukholmassa käppäilyä olisi voinut jatkaa, mutta tämä potilas oli väsähtänyt ja yksi pikkumatkalainen oli saanut rakon uusista kengistään.Niipä me painelimme kepoisille 3 tunnin päiväunille.

Heräsimme juuri parahiksi kello viiden kattaukseen. Sama ravintola kuin edellisenä iltana, mutta meno oli toinen. Rauhallinen ja nautittava. Aurinkokin suloisesti paisteli merimaisemallisesta ikkunasta.

Tarjoilina oli tällä kertaa hymyileväinen ja mielettömän mukava mies,joka varmisteli aina kaiken olevan toivotunlaista.

Aluksi otin lasin kuohuvaa vaahtoavan tomaatti-Smögentaskurapukeiton kaveriksi. Jos olisin ollut kotona, olisin voinut harkita lautasen nuolemista,niiiin hyvää, niin pohjoismaisen makuista parhaimmillaan.
 

Pääruoaksi tilasin poron ulkofilettä mediumina ja sen kaveriksi tilasin australialaista punaviiniä. Olenkohan koskaan syönyt näin täydellistä poroa..tuskin.
Voi nam. Olisin voinut itkeä onnesta..kuten keiton kanssakin.

          

Jälkiruoaksi makuaisteja hivelevä yhdistelmä vadelmasorbettia ja kevyesti jäädytettyä suklaamoussea fazerin sinisestä. Tosiaan siis aika vaalea mousse, mutta niin samettinen, että oltiin taas euforian alkulähteillä.
Koska tämä oli tämän reissun viimeinen ateria, eikä toista tilaisuutta näihin herkkuihin ollut luvassa, tilasin vielä toisen jälkiruoan. Kysyin kyllä tarjoilijalta pilke silmäkulmassa, että saako näin tehdä. Tarjoilija hymyili ja vastasi, tokihan herkuttelua saa ja pitää pitkittää.
Vuorossa oli Kokkien Creme Brulé ja tyrnisorbetti. Eikä kyllä harmittanut yhtään;taas oli pala taivasta lautasella.

 
 
             

Michael Björklund oli ollut mukana risteilemässä ja perehdyttämässä laivan henkilökuntaa,jotta  halutut maut  ja annosten näyttävyys löytää tien asiakkaiden lautasille.
Mitä sivu silmällä asiakkaiden tilauksia seurasin,niin kyllä tämä menu löysi ainakin joltakin osa-alueeltaan itsensä useimpien asiakkaiden valintoihin, jos ei alkuruoasta jälkiruokaan niin ainakin sitten pääruoan osalta.
                        

Kuten edellinen herkkuristeily, oli tämäkin minulle juuri sitä mitä halusin. Toiset menevät laivalle juomaan, minä menen sinne syömään, etsimään makuyhdistelmiä,  makuaaltojen matkassa.
Nyt odottelenkin millaista herkkuristeilyä Viking Linelta on luvassa seuraavaksi.