Ei voi ajatella kirkkaasti
eikä rakastaa kiihkeästi
ellei ole syönyt hyvin.
~ Virginia Wolf ~

 
Hevosen liha herättää mielipiteitä ja keskustelua.Niinkuin kuuluukin. Minun mielipide on se,että me syömme kuitenkin lehmää,possua,poroa,hirveä,kanaa,kalaa,kalkkunaa,kania.. vaikka mitä jos emme ole kasvissyöjiä.
 
Hevonen on kuitenkin elänyt elämänsä yleensä onnellisesti muussa roolissa kuin päämääränä teurastus. Hyvin palvellut hevonen ansaitsee tulla arvostetuksi vielä kuolemansa jälkeen sen sijaan että päätyy kaatopaikalle.

Hevosen file on uskomattoman mureaa,paras pihvi mitä olen kuunaan syönyt.
Arvokasta se on kyllä,sisäfile n.40e/kilo. Ja tietysti alkuperä (kotimaisuus) kannattaa tarkastaa aina myyjältä.

Citymarketin lihatiskiltä olen hevosen lihaa etsiskellyt sitä kerran nähtyäni ja nyt muutamana päivänä kiertänyt sen kautta todeten,että ei vaan ole. Nyt vihdoin rohkaistuin kysymään ja aamutuimaan sain sitä takahuoneesta;menee kuulemma kaupaksi sieltäkin ilman esille laittoa. Kannattaa siis kysyä.
Hakaniemen hallista tätä herkkua on myös saatavilla.

Otin 500g palan sisäfilettä huoneen lämpöön n. 2 tuntia ennen paistamista.

Laitoin uuni lämpenemään 100 asteiseksi ja uuniin kannellinen vuoan. lämpenemään. Leikasin fileestä  3 pihviä, jotka käsin mutoilin.

Kuumalla pannulla voi-oliiviöljyssä  paistoin 3 minuuttia per puoli, paiston aikana maustoin pihvit suollalla ja pippurisekoituksella. Kauhoin ylimääräisen rasvan pois,kaadoin 0,5dl konjakkia pannulle ja sytkäriä perään.
(pannu kannattaa tässä vaiheessa ottaa liesituulettimen alta pois,sillä liekit saattavat ulottua metrinkin korkeuteen) Annan liekkien hiipua itsestään.
Uunivuoka pois uunista ja pihvit folion sisässä vuokaan vetäytymään;uuniin sujahti  lautaset lämpenemään

Pannun deglaseerasin 2dl:lla valkoviiniä. Keitin hetken kokoon,lisäsin joukkoon fond du chef beef-kuution. Sitten 1-2dl kermaa johon sekoitettu 2rkl maizena suurustetta.

Vetäytyneet pihvit nostelin lautaselle,sopiva loraus kastiketta päälle ja tarjoilin paistettujen ja marinoitujen herkkusienien kera.


Jälkkäriksi sitten tuunasin PunajuuriSacherin,jonka bongasin uusimmasta Glorian Ruoka&Viini-lehdestä.
Ennen olen tiennyt näillä olevan yhteistä sen,että kummallakin on helppo saada keittiö kovin nopeasti kovin sotkuiseksi smiley. Makucombo on kuitenkin vertaansa vailla villiydestään huolimatta. Mutta vain kokeilemalla villejä yhdistelmiä,voi räjäyttää tajunnan.

Jos tekee kaikki täytteet itse,on kakku melkoisen työläs,mutta kyllä se maku on sittenkin niin upea,että vaiva kannattaa nähdä. Tällä kakulla voi kruunata aivan minkä tahansa juhlapöydän ja saada aikaan  hämmästyneitä onnenhuokauksia. Punajuuri todellakin on suklaan salarakas,mitä enemmän punajuurta,sitä kiinnostavampi maku.

Punajuurisacherin voi toteuttaa joko kakkuna tai leivoksina,itse puolitin lehden ohjeen tehden pohjaa vain yhden pellillisen, josta muotoilin leivoksia.
Täytteenä oli punajuurikinuski ja appelsiini-punajuurimarmeladi (minä tein verigreippi-punajuurimarmeladin). Kakku tarjoiltiin valkosuklaa-punajuurikreemillä. Suklaata ei tässä reseptissä ole säästelty;Pala taivasta!

Hakekaahan lehti kipin kapin kaupan hyllyltä;testatkaa ja ihastukaa.