1486592_10203074036279365_146703216_n-no

"Porkkanakakku on aina hyvää, paitsi jos sen tekee väärin.. mitä sä et tee koskaan" oli esikoisen tuomio tästä mehukkaasta leipomuksesta. Voiko tässä tosiaan edes epäonnistua - epäilen!

Koko pelti mehevää herkkua syntyy tuossa tuokiossa ja käden käänteessä. 

Pohja

6 kananmunaa

5,5dl sokeria

6dl vehnäjauhoja

6tl kanelia

4tl leivinjauhetta

3-4tl vaniljasokeria

1l hienoksi raastettua porkkanaa

300g voisulaa

Kuorrutus

200g huoneenlämpöistä voita

500g Philadelphia-juustoa

limen puristettu mehu

5-6dl tomusokeria

Bourbon-vaniljaa


Vaahdota munat ja sokeri.

Yhdistä kuivat aineet keskenään.

Lisää muna-sokerivaahtoon varovasti vuorotellen jauhoseosta, hienoksi raastettua porkkanaa ja sulatettua rasvaa. Sekoita tasaiseksi.

Vuoraa korkealaitainen uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina pellille.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä. Valmista sillä aikaa kuorrutus.

Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sulatejuusto sähkövatkaimella. Lisää tomusokeri. Levitä kuorrutus tasaisesti jäähtyneelle pohjalle.


Keskiviikkona istuin poikaseni vanhempainillassa kuuntelemassa luentoa vanhemmuudesta. Ei siellä nyt mitään uutta kasvatuksellista tietoa tippunut, mutta luennoitsija oli innostava ja miellyttävä kuunnella. - ja kova mainostamaan "mokkapala-vanhempien" tekemiä herkkuja, joita tilaisuuden ajan oli myynnissä :)

Sana yhteisöllisyys ja läsnäolo jäivät eniten mieleeni; miten lasten vanhempien tulisi tuntea toisensa paremmin. Kummasti huomasin torstaina kutsuneeni asuintaloni vanhemmat la lapset koolle lettukestien merkeissä; alitajuntako vai mikä lie, mutta tämänkin pihan lapset kovasti leikkii keskenään ja aikuiset eivät ehdi enää kohdata kuin mutkissa ja talkoissa lasten kasvettua hiekkalaatikkoiästä.  Rikkautta on kuitenkin oikeasti tuntea naapurinsa, sillä se tekee asumisesta viihtyvämpää. Lisäksi kynnys käydä lainaamassa sokeria ja ottaa kontaktia muutenkin pienenee - sieltä voi ihan oikeasti löytyä vaikka uusia hyviä ystäviä; ilokseni olen huomannut, että meidän pihapiirissä asuu aivan mahtavia ihmisiä.

Huomisia lettukestejä odotellessa siis :)