Näin kesän korvalla minä huomaan himoitsevani entistä enemmän kevyempiä ruokia,kuten keittoja, liharuokien sijaan.
Mahtaisiko johtua siitä, että lämpenevien säiden johdosta kroppa ei tarvitse enää polttoainetta pysyäkseen lämpimänä.
Onko teillä havaintoja/ mielihalujen vaihteluja vuodenaikojen mukaan.
Meillä Suomessa,kun pimeä vuoden aika on todella pimeä, niin kyllähän se vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti.

Nyt onneksi valoa riittää ja meillä syödään porkkanaa aika reiluhkosti; tuoremehussa, keitossa ja sellaisenaan. Minua se suojaa ikävältä aurinkoihottumalta ja poikani ovat ruskettuneet, kuin olisivat Välimeren auringossa piipahtaneet.

Tähän keittoon keittelin 700g porkkanoita ja 3 keskikokoista jauhoista perunaa, reilussa vedessä reiluina paloina. Kypsennyksen loppuvaiheessa lisäsin 2,5 Granny Smith-omenaa kuutioina sekä 3 hienonnettua valkosipulin kynttä.
Kun porkkanat olivat viimeisinä kypsiä,kaadoin ylimääräiset vedet pois. (Keitinvettä voi sosekeittoon jättää sen mukaan miten juoksevaa keitosta haluaa). Maustoin suolalla,valkopippurilla, chilillä, basilikalla, inkiväärillä,hunajalla, lorauksella kuohuviiniä sekä tölkillisellä Santa Maria-kookosmaitoa.
Sauvasekoitimella tasaiseksi ja tarjoiluun käytin raejuustoa, paistettua pekonia sekä tuoretta leipää
.

Tällainen iltapala meillä tällä kertaa. Ei varsinaisesti innostanut 9-vuotiastani ensikuulemalta..taisi tuo lihansyöjäksi itseään tituleerava miehen alku  muutaman kyyneleenkin vuodattaa, mutta ensimmäisen lautasen tyhjennyttyä pyysi kirkkain silmin lisää.
Olen kyllä onnekas äiti-ihminen, sillä meidän perheessä ei ole ensimmäistäkään ruoka-aine allergiaa ja lapset syövät monipuolisesti jatervellisesti lähes kaikkea. Kaikilla on tietysti omat nirsoutensa,mutta niinhän meillä kaikilla..

Nyt otin kakkupohjan pois uunista ja suklaa-ganache jäähtyy jääkaapissa. Mitä niistä on tulossa,siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa wink