12063443_10207378383805363_5857963739632

Tällä kertaa kakku matkasi vähän isommalle lapselle, joka on päässyt opiskelemaan ja koulukulut ovat kolmen lapsen äidille iso menoerä, eikä juhliin ole varaa panostaa. Kakku oli lapselle täydellinen yllätys - ja kuulemma varsin mieluinenkin. Sisälleen pinkki tiikeri kätki mehevän suklaakakun ja nutellamoussen, jotka poimittiin tytön makumaailmatoiveista.

Eräs 65-vuotias äiti kysyi, voisinko tehdä kakun hänen työttömälle pojalleen. Poika on korkeasti koulutettu, aika tuore valmistunut, mutta ei nyt löydä töitä. Ajatuksia vaihdellessamme totesin, että lapsi on äidilleen lapsi ikään katsomatta - vaikka pääsääntöisesti teenkin kakkuja pienille ihmisille, kyllä mun sydän heltyi tässäkin äidin rakkaudesta. Maailma on kova, mutta äidin sydän rakastaa (murehtii ja huolehtii) ehdoitta. Äiti lupasi maksaakin kakusta, mutta sanoin että missään nimessä en hyväntekeväisyyttä tehdessäni voi rahaa ottaa vastaan.  Tämä kakku on siis marraskuun projekti kuten myös neljän tytön prinsessasynttärit <3 

 

12191575_10207384106988439_4897259428031

Tästä yhden naisen hyväntekeväisyys-ristiretkestä tehtiin myös pieni haastattelu Iltalehteen. Miten ja miksi - voit lukea sen täältä .

Tiesin julkisuuden olevan kaksiteräinen miekka; sen kautta saan paljon tsemppiä ja auttajia, jota tähän hommaan tarvitaan - näin ollen yhä useampi pikkuihminen saa kakun juhlapöytäänsä.

Mutta kuten asiaan kuuluu, myös kritiikkiä sateli; miksi täytyy iskeä naamansa lehteen;hyväähän tehdään salassa ja hiljaa?! Miksi kakkuja, miksei jotain terveellistä?! Kyllä verottaja ja terveystarkastaja kiinnostuu sun puuhista.... . Antakaa mun murehtia niistä. Mä teen tätä sydämellä ihmiseltä ihmiselle, en rahasta tai julkisuudesta - julkisuudella vaan saa siivet isompaan auttamismahdollisuuteen. Verottajaa ei tällainen pienimuotoinen hyväntekeväisyys kiinnosta, koska tästä ei tienaa senttiäkään - ennen lahjaveron muodostumista, mä voin lahjoittaa 3900e vaikka jokaiselle suomalaiselle kolmen vuoden aikana, joten kakku kuussa ei verottajaa kiinnosta. Tuskin myöskään terveystarkastajaa - heillä on kädet täynnä ammattikeittiöissä; mä en tee tätä ammatikseni vaan tavallisena ihmisenä lahjaksi tavalliselle ihmiselle. Mutta siis hygieniapassi löytyy sekä tietotaito keittiön käytöstä, olenhan mä ollut töissä keittiössä. 

Ja mitä tulee kakun terveellisyyteen; kakut toteutetaan tilaajan (päivänsankarin) toiveiden mukaan; syntymäpäivänä se näkkileipä pöydässä ei tee päivästä kovin erityistä.

 "I've learned that people will forget what you said, people will forget what you did, but people will never forget how you made them feel."
Maya Angelou

 

                              12191507_10207366931679067_3670981955931

Tämä alempi (laktoositon ja gluteeniton) kakku matkasi juhlistamaan 15-vuotiasta taloyhtiötä talkoisiin. Toivottiin vadelma-kermakakkua reilulla kermalla, ja sitähän sitten tehtiin. Kerman lisäksi pistin sekaan vaniljarahkaa, jolloin kakku pysyy raikkaampana - palaute olikin positiivista; kakku oli maistunut herkulliselta olematta liian makea. Koska kakku oli iso, paistoin  kolme kääretorttupohjaa kakun levypohjiksi, simppeliä!! 

Keskimmäinen poikaseni vaihtoi muutaman sanasen kakunhakijan kanssa "ei meidän äiti meille koskaan leivo", johon nainen vastasi, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Herkullisia kakkuja sinun äiti kyllä tekee, "Se on kyllä nähty!" Mielipiteitä ja asennetta nuori sokerihiireni on täynnä; kyllähän mä näille omille murusille leivon, mutta kohtuus kaikessa  - vastahan me juhlittiin pikkuveljen synttäreitä - seuraava kakku olkoon se äidin synttärikakku ;) 

Sunnuntailla leivonta luonnistuu - rauhallista marraskuun ensimmäistä sunnuntaita teille armaat lukijani <3