Työn täyteinen viikonloppu takana etten sanoisi, mutta niin vaan siitäkin hurlumheistä otettiin niskalenkki ja riemuvoitto.
Viikonloppuksi oli tilauksessa 5 kakkua; 1 ristiäisiin ja 4 ystävän pojan rippijuhliin. Painekattilaa ei keventänyt se, että lauantaille tuli myös lähes täyspitkä työpäivä suunnittelupalaveerauksen merkeissä. Hyvät ennakkomisailut ja ajoissa paistetut kakkupohjat pelasti paljon. Ensimmäiset kakut täytin perjantai-iltana, lauantaiaamuna singahdin työmaalle muun perheen jäädessä nukkumaan. Töistä sitten juosten kotiin kuorruttaman ensimmäistä kakkua, joka lähti matkaan iltasella pienen pojan ristiäisiin Keravalle.
Tiuku näytti puolta kahdeksaa, kun lähdettiin pikkupoikien kanssa hakemaan saunajuomia ja kiuasmakkaraa.. ajan taju oli jo hämärtynyt, sillä oletin saunaan olevan enemmän aikaa. Itse olisin siis mennyt saunaan vasta oman saunavuoron päättyessä - onneksi esikoinen kysyi, että eikö se olekkaan kahdeksalta kuten aikaisemmin; pyyhkeet niskaan ja vauhdilla lauteille.
Saunaeuforian jälkeen energiaa oli yllättävän paljon, vai johtuiko se ehkä tietoisuudesta, että loppujen kakkujen tuli olla valmiita aamukahdeksaan mennessä. Niin tai näin, sain täytekakut ja voikkarikakut täytettyä ja pojillekin taiteilin makkaroiden jälkkäriksi dippivihanneksia. Pojat jäi katsomaan leffaa, mä totesin kömpiväni sänkyyn - aamuneljältä alkaisi kuorrutussavotta.
Kuinkas sitten kävikään.. en mä päässyt neljältä ylös. Varttia yli viiden oli pakko mennä nuokkumaan kahvinkeittimen ääreen apua anoen. Ja hyvällä draivilla ne kakut syntyi. Seitsemältä olin täysin valmis pohtien vain, kuka siivoaa mun keittiön.. Ilmoitin kakkujen olevan haettavissa jo seitsemän jälkeen ja sain kuin sainkin keittiönkin puunattua. Muu perhe nukkui koko ajan tyytyväisenä vatkaamisesta ja rappurallista huolimatta - kahdeksalta päätin minäkin jatkaa (ansaittuja) unia vielä reilulla tunnilla.
Ymmärrettävistä syistä pojat heitti ilmaan kysymyksen, mikset sä koskaan leivo meille.. kakkuja tulee ja kakkuja menee, mutta yksikään ei pysähdy omaan pöytään. Eli vaikka meillä tuoksuu leivokset, meillä herkutellaan sokerilla kovin harvoin. Nyt päätin pyöräyttää poikasille suklaamuffineita - maanantaiaamunakin oli syys nousta kuudelta vatkuloimaan.
Ah miten mä rakastan Citymarketin tuorehedelmien ja -marjojen valikoimaa. Sieltä löytyi koristeetkin muffinien päälle.
Supersuklaamuffinit:
150g pehmeää margariinia
2dl sokeria
2 kananmunaa
3,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
3rkl tummaa kaakaojauhetta
1,5dl laktoositonta vispikermaa
n. 130g Pandan hurmaavaa tummaa suklaata rouhittuna
225 astetta 12-15minuuttia. Jäähdytä. Kuorruta suklaisella mascarpone-kermalla(3dl kermaa vaahdotettuna, 1prk mascarponea sekä 200g tummaa suklaata sulatettuna) sekä tuoreilla marjoilla.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.