Kesäkuu on perinteisesti kakkujen sesonkiaikaa, sillä heti kuun alussa juhlitaan koulutaipaleensa päättäviä, ylioppilaita ja valmistuvia. Ja johan pelkkä koululaisen kirmaus kesälaitumelle on varsinainen juhlahetki - sitä hetkeä on odotettu varmasti tovi jos toinenkin :)

Oma esikoinen päätti 3. luokan mainiolla todistuksella, vaikka vuoden mittaan näytti siltä, ettei kaveria olisi koulu voinut vähempää kiinnostaa.

Kakkusavotta alkoi kaksilla lakkiaisilla sekä medionomiksi valmistuneen kakulla; medionomin kakku oli suklaakakku ja ylioppilaslakin alle kätkeytyi vadelmakakku. Voileipäkakut oli savuporoa.

 

       

Sittenpä olikin vuorossa ystävän pojan rippiäiset; toiveena oli saada kinuskikakut ja kinkkuvoikkari ja nehän sitten tehtiin :)

 Kesäkuussa juhlittiin myös myöhässä esikoisen kymppisynttäreitä. Säät suosi ja vesi-ilmapallot sai kyytiä; täytin niitä 350, räjäytin tusinan niitä päälleni.. ja kaikki pallot oli tuhottu alle vartissa :D Esikoinen ei ole koskaan välittänyt täytekakuista, joten synttäreillä tarjottiin porkkanakakkua ja suklaamuffineja, kuten päivänsankari toivoi

                             

Keskikesän yöttömän yön juhla, Juhannus, osuu myös tälle kuulle. Lapset oli perinteisesti mukilan mökillä, minä köllöttelin kullan kainalossa ja latasin akkuja - nukkumalla :D  Onkimassakin kävin ja saaliina oli 7 salakkaa - jäi kalasoppa haaveeksi vain. Kaupasta sain onneksi maailman suosituinta pihvilihaa, suussasulavaa Aberdeen Black Agnusta. Muru paistoi entercotet ja kylkiäisiksi valkosipuliperunoita sekä maustevoita - mums.  Mä voisin tottua siihen, että mulle kokataan ;)

                  

Kesäkuu näyttäisi loppuvan sillä millä se alkoi, kakuilla. Edessä on kuuden kakun viikonloppu plus siskon muutto. Eli hikihatussa painetaan tässä Thaimaan ilmastossa. Kesälomaan on 3 päivää, jaksaa vaikka päällään seisten.

Edellispäivänä leipaisin mokkapaloja, joita edellisen mokkapala-postauksen perusteella leivon tasaisin väliajoin, kerran vuodessa, kesäkuussa. Itse, en ole suuremmin mokkapalojen ystävä koskaan ollut, mutta esikoisen rakastaessa niitä, olen kantapään kautta löytänyt pohjan, joka maistuu minullekin. Tosin oma ruokavalio ei tällä hetkellä anna sijaa juurikaan herkuttelulle, mutta eilen pistelin moisen hyvällä omalla tunnolla poskeen käytyäni verenluovutuksessa.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mokkapaln tunnistanee kaikki. Porissa tämä on MasaLiisaa, pomoltani kuulin näitä Itä-Suomessa kutsuttavan Poikavauvoiksi. Rakkaudenpaloiksikin näitä sanotaan ja rakkaudella mä näitä tosiaan tein - heille joita eniten rakastan. Omat poikaset ja Muru saivat suut makeiksi rakkaudesta ;)

                                 

Rakkaus, lämpö, hellyys
eteenpäin kuljettaa.
Niin monenlaiset myrskyt
näiden voima taltuttaa.

Siis muistakaa kolme
sanaa vain. Usko, toivo
ja rakkaus.
Siinä on elämän mittaisen
onnen takaus

Pohja:
4 kananmunaa
4dl sokeria
6dl vehnäjauhoja
6rkl tummaa kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
300g voisulaa
2dl kermaa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää sitten joukkoon vuorotellen kuiva-aineseosta, kermaa ja rasvaa. Kaada taikinamassa leivinpaperoidulle syvälle pellille ja paista 175 asteessa noin 20 minuuttia.

Kun pohja on hieman jäähtynyt, lisää päälle täyte;

100g voisulaa
5-10rkl vahvaa kahvia
2rkl Baileys-likööriä
3rkl tummaa kaakaojauhetta
1pkt (500g) tomusokeria
2 royal-patukkaa sulatettuna

Koristele nompparelleilla, marjoilla, pähkinärouheella, suklaaspritsauksella..
Ja sitten herkuttelemaan hyvässä seurassa :)