Ompa ollut huima marraskuu; kiirettä on niin että kellolla on tekemistä, että pysyy mun perässä :D
Töitä on siis kummallekin kädelle ja viikonloputkin on täynnä ohjelmaa (synttäreitä ym).
Päänsisänen jukeboxi huutaa TNT - I'm dynamite ja nainen jaksaa painaa ,vaikka välillä vähän väsyttääkin;. Olen myös tarttunut vitamiinipurkkiin tiukemmin kuin koskaan; nuoruudessa tämän kaamoksen läpi vedettiin ilman vaikeuksia, mutta nyt pimeys imee energiaa ihan hurjasti.
Tämä viikonloppu on ihanan kiireetön; supermutsi laskeutui perusmutsiksi ja keskittyy ihan vaan siivoamaan ja laittamaan ruokaa; johan tässä on yhdelle kuulle tarjoiltu ipanoille elämyksiä.
Isänpäivän kunniaksi me tehtiin tykkään susta niin että halkeen-leivoksia - niiden lapsien kunniaksi, jotka elää ilman isää ja katsovat sivusta muiden isänpäivävouhotuksia. Liikaa on lapsia, joiden isät ovat sanoneet sopimuksen irti, kun ei vaan hommat kiinnosta. Se on ehkä isän menetys joo, mutta kyllä se on myös lapsen menetys; ne kysyy itseltään "mitä mä tein väärin, miksi mä en kelpaa" vaikka eivät ole tehneet mitään. Vaikka ovat täydellisen hyviä sellaisina kuin ovat. Iso menetys jättää ikuisen arven oman itsensä hyväksymiseen ja se on surullista!
Sitten lapset saikin valita kaupassa ostoskoriin ihan mitä vaan iltapalaksi; pojat valitsi ison kasan hedelmiä sekä jugurttia ja kananmunia - olisi sen villin kortin voinut huonomminkin käyttää; pojat teki itse 4l hedelmäsalaattia.. ja kyllä se kaikki menikin.
Jokainen lapsi kaipaa kahdenkeskistä aikaa ja huomiota - sen ei tarvi olla mitään erityistä, mutta se aika on tärkeintä mitä lapselle voi antaa. Jos lapsi kiukuttelee, kouluhommat ei luista.. pitää vetää happea ja raivoamisen sijaan antaa lapselle aikaa - tiedän, arki on väsyttävää ja silloin sitä helposti ärähtää itsekin, mutta lapset tarvii kiireetöntä aikaa ja huomiota. Mullakin kun poikia on kolme, yhdessä ollessa kukaan ei saa sanottua asioitaan - ainakaan loppuun asti. Joku puhuu päälle ja joku vetää aina herneen nenään sanoen "ei mitään enää". Siksi mä käyn kaupassa /saunassa joka ilta eri pojan kanssa; juttua riittää ja keskustelu on ihanan rauhallinen; ei tarvi taistella keksusteluvuorosta. Oikeasti silloin kun lapsella on sanottavaa, lasta kannattaa ja pitää kuunnella.
Nyt tarjosin poikasille myös extrakivaa; esikoisen kanssa käytiin kaakaolla ja katsomassa James Bondin Spectre (vaihtoehtona oli myös koripallomatsi, mutta uutuusleffa oli pojan valinta). Leffa oli kerrassaan loistava ja treffit olivat täyden kympin deitit.
Kuopuksen vein katsomaan Monster Jameja synttärilahjana ja poika oli haltioissaan - "ensi vuonna tänne pitää ottaa veljetkin mukaan".
Keskimmäiselle on luvassa ensikuussa jääkiekkomatsi, sekä tapaaminen susokkipelaajan Juha Kiilholman kanssa.
Siskon ja serkkujen kanssa käytiin katsastamassa Mötley Cruen Final Tour-keikka Jaffa-areenalla ja se oli huima; ihan sellainen hollywood spektaakkeli, niin kuin kuuluukin - All the bad things must come to an end! Mötley on kova, ei siitä pääse mihinkään!
Ja kyllä mä edelleenkin väkerrän kakkuja; tämä meni erään äidin täysi-ikäiselle. Aamulla katselin kakkupohjaa ilman minkäänlaista ideaa, mutta mun kakuille taitaa olla perinteistä, että ne saa ilmeensä sitä tehdessä; täytteenä oli valkosuklainen kookos-vadelmamousse ja koristeena kerma, marjat ja suklaaspritsaukset.
Tätä tehdessä sain myös vision omasta synttärikakusta.. katsotaan millainen sähäkkä sähellys siitä tulee; sitä odotellessa ihanaa alkavaa viikkoa <3
]]>
